Suuri Joki

... Kokemäenjoen laakson esihistoria

  • Suurenna fontin kokoa
  • Fontin oletuskoko
  • Pienennä fontin kokoa

Saale-jääkausi ja Eem-lämpökausi

Sähköposti Tulosta PDF

Saale- jääkausi alkoi 250 000 vuotta sitten ja päättyi 130 000 vuotta sitten Eem- lämpökauteen. Saale ei ollut yhtenäinen kylmä kausi, vaan sitä heikensi tai katkaisi pienet lämpökaudet. Saale oli siis jääkausien ja lämpökausien sarja, joka oli kuitenkin voittopuolisesti kylmä aikakausi. Saalen jääkauden aikana jääkentät levisivät sen kylmimpänä hetkenä laajemmalle alueelle kuin milloinkaan Veikselin jääkauden aikana. Myös valtamerten pohjasedimenttien kemiallisesta rakenteesta on päätelty, että lämpötilatkin olivat Veikselin jääkautta kylmempiä. Saalen aikana Euroopassa oli huomattavasti kylmempää kuin Veikselin aikana.

Yli mäkien ja laaksojen liukuneiden mannerjääkenttien murskaavat voimat kuluttivat peruskalliotkin hiekaksi, soraksi ja kivimurskaksi. Monet laaksot täyttyivät moreenilla ja jääkausi tasoitti ennen niin rosoista pintaa. Viimeisen jääkausi peittää aina alleen edellisten jääkausien moreenit. Kun maata kaivaa sopivista kohdista, löytyvät jääkausien jättämät kerrokset nuorempien kerrosten alta.

Suomesta on löydetty Saale- jääkauden jäänteitä viimeisen jääkauden moreenien alta. Enimmäkseen Pohjanmaan Eem- aikaisen meren savikerrostumien alta on löydetty silttiä, mutaa ja muuta orgaanista ainesta. Niissä esiintyy jopa kasvien siitepölyä, joka näyttää säilyvän pitkiäkin aikoja hapettomissa maakerroksissa. Löydetty siitepöly kuului ruohokasveille, koivulle, lepälle, männylle ja saniaisille. Suomi oli Saalen aikaisissa lyhyissä lämpökausina vapaana mannerjäästä, vaikka Suomi olikin ilmastoltaan nykyistä kylmempi. Konrtasti lämpökausia edeltäviin Saalen kylmimpiin kausiin (kuva) on melkoinen. Edes viimeisen Eem-kauden jälkeen tullut Veiksel-jääkausi ei ole ollut näin ankara. Saalen lämpökaudet katkesivat lopuksi viimeiseen Warthen jäätiköitymisvaiheen peittäessä maankamaran aina Keski-Eurooppaa myöten.

Eem- lämpökausi

Eem- kausi alkoi 130 000 vuotta sitten Saale-Warthe-jääkauden päätyttyä. Lyhyen lämpökautensa aikana (vain 12 000 vuotta) maailman mannerjäät ja vuoristojäätiköt kutistuivat nykyisiä huomattavasti pienemmiksi. Tämän vuoksi valtamerien pinnan arvellaan olleen 2 - 5 metriä korkeammalla. Myös maapallon ilmasto oli parhaimmillaan 2 - 3 astetta nykyistä lämpimämpi, vaikka tiedetäänkin lämpökauden olleen epävakainen.

Koska Saalen jääkausi oli ankara, niin sen paksumpi ja laajempi mannerjää painoi maan pintaa Fennoskandiassa syvemmälle kuin mitä sen jälkeen vallinnut Veiksel- jääkausi teki. Siksi Itämeren pohja oli Eem- kauden alussa syvemmällä kuin Veikselin lopussa ja yhdessä korkean merenpinnan kanssa Fennoskandiasta tuli suuri saari (ks. kuva Itämerestä). Itämeri sai vettä sekä Tanskan salmista että Vienanmeren ja Karjalan salmesta. Myöhemmin maannousu kuroi Karjalan salmen umpeen ja ainoaksi yhteydeksi Atlanttiin jäi Tanskan salmi. Meri säilytti korkean suolapitoisuutensa koko Eem- kauden ajan, joten eläimistö oli varsin merellinen. Meressä on uinut mm. valaita, haita, turskaa, lohta ja rannikolla ja saarille on pesinyt atlanttinen linnusto.

Eemin alkuvaiheessa ilmasto oli Fennoskandiassa kostean merellistä ja talvet olivat leutoja. Lämpötila oli täällä 4 astetta nykyistä lämpimämpää. Lauhkean ilmaston vallitessa metsät olivat lehtometsiä tai koivu-mänty- metsiä, jossa esiintyi mm. tammia, jalavaa, saarnia, pähkinäpensasta, misteliä ja orjanlaakeria. Myöhemmin lehtipuut taantuivat harvinaisemmiksi kuusen ja valkopyökin vallatessa alaa. Lopuksi pohjoisesta levisi joukkoon vielä lehtikuusikin. Esimerkiksi Vuotoksen rakennustyömaalta löydettiin Eem-kauden lehtikuusen runko. Kauden lopuksi ilmasto kylmeni asteittain ja puusto muuttui siten koivu-mänty-valtaiseksi.

Eemin eläimistä on joitakin viitteitä, mutta niitä pitää perustella naapurimaiden löytöjen avulla. Lämpimämmän vaiheen eläimistöä on todennäköisesti ollut mm. kuusipeura, metsäkauris, leveähirvi, villisika, poro, majava ja arovisentti sekä pedoista susi, ruskeakarhu, napakettu, kettu, ilves, ahma, saukko ja mäyrä. Euroopassa eli samoihin aikoihin myös leijona, leopardi ja hyeena, mutta näitä ei uskalla sijoittaa Suomeen.

Ihminen oli jo silloin löytänyt Pohjois-Euroopan. Siitä on merkkejä Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa sekä samalla korkeudella Uralilla. Suomen ja Ruotsin löytöpaikat viittaavat iän ja löytöjen puolesta Homo Neandertaliksen. Karijoen Susiluolassa oli Veikselin aikana suojaisa paikka mannerjään kulutusta vastaan ja siellä säilyi maakerrosten alla kiven työstön jälkiä sekä nuotion pohja. Radiohiiliajoitukset ovat vastanneet työstötekniikan aikaisempia ajoituksia.

Veiksel- jääkausi

Veiksel alkoi 115 000 vuotta sitten asteittaisella kylmenemisellä. Veikselin jääkausi katkesi sekin välillä lämpökausiin, joiden aikana Suomessakin oli varsin mukavaa elää. Kun Saale kesti 120 000 vuotta, niin Veiksel kesti noin 102 000 vuotta. Eemin lämpökausi kesti yhtä kauan kuin nykyinenkin lämpökausi. Koskahan sekin loppuu?